- Ding dong dilidildilidii! Sings the alarm clock

- What time it is?

- It’s quarter past four, as we agreed last night.

- In half an hour a minibus will fetch us to the hot-air balloon field.

We are awake this early, to see the sunrise mid-air.

We shower, get dressed, one of us makes up and we drag ourselves to the lobby where equally worn-out looking members of our group try to chat. One man is leaning to the wall and looks to be asleep. Oh, it's me.

 

Where are they

At quarter to five one couple is missing.

Selim, our guide and a 36-time flight veteran tries to call them.

- No luck. Their telephone handset must be of the hook, he says and runs upstairs.

After a while he and the missing couple come down, and Selim packs us in the mini but and wishes us nice flight.

- You will have time to have coffee and watch the balloons filled.

See you at breakfast. Now I’ll re-hit the sack.

 

Through a sleeping village

We drive through the night to a pitch-dark field where other mini busses exhale equally tired-looking people. The Japanese ladies chirp nervously as they usually do.

A kiosk serving tea, coffee and tasteless buns spread light to the nearest field. Otherwise it’s so dark one cannot see a thing, and it’s cold in spite of long johns, thick pullover and skiing jacket.

We wonder a bit, because no balloons are being filled, no gigantic baskets are ready for us astronauts.

 

Finally some lifie

After half an hour a pick-up truck starts its engine on the opposite side of the field and turns on the lights. In the glow of its rear lights I can see a trailer and a huge basket on it.

Other pickups rev up their engines and start moving.

- They are coming! We’ll fly!

- Where are they going?!

They are moving away from the field.

Our driver comes to us and says:

- The flights have been cancelled because of unsuitable weather.

Unsuitable! It’s been misting a bit, not raining. The wind is very moderate.

Well. I guess they are over over-cautious, because some years ago two people died and twenty were injured when a balloon fell.

We drive back to the hotel where Selim waits for us.

He had been worried like the mother of a child going to the primary school for the first time. He has heard the news.

I feel like crying: -Mummy, Mummy, a naughty man bullied us.

-I already booked you on a new flight for the day after to-morrow. The weather may not be good to-morrow, but is bound to be the day after.

 

Good intentions

- Ding dong dilidildilidii! Sings the alarm clock

- What time it is?

- It’s quarter past four, as we agreed last night.

We do our morning routines and rush to the lobby.

Everyone is ready and willing.

After ten minutes the mini bus driver comes and utters something we would not have wanted to hear:

- The flights have been cancelled because of unsuitable weather.

Tough luck. We are leaving to-morrow. No flight for us this time, but at least I will be back and I will fly.

Maybe.

Ding-dong-ding dilililili ding-dong-ding!
Herätyskello laulaa "sulosäveliä", ei onneksi

sitä kauheaa daa-daa-daa-daba-daba-dab... 

daa-daa-daa-daba-daba-dab..., jota joutuu kuulemaan Suomen, Ruotsin ja Viron satamissa.

- Mitä kello on?

- Varttia yli neljän, ihan kuten illalla sovittiin.

- Puolen tunnin pasta minibussi noutaa meidät ilmapallolennolle.

Olemme näin aikaisen hereillä, koska haluamme nähdä auringonnousun ilmassa.

 

I believed I could fly

 

 Hei, me lennetään? 

Even watching several balloons being filled simultaneously is worth an early morning rise.

None of these ballon photos are taken by ourselves. Despite two early morning rises we never flew.

Pelkkä pallojen samanaikaisen täytön näkeminen on tarpeeksi hyvä syy nousta aikaisin. Tämä on sitä positiivista ajattelua. Emmehän me nähneet sitä täyttöäkään, saati yhtäkään lentävää palloa koko aikana.

Yksikään näistä pallokuvista ei ole itse otettuja. Kahdesta aikaisesta herätyksestä huolimatta emme koskaan päässeet lentämään.

Käymme suihkussa, pukeudumme,

toinen meistä meikkaa ja raahaudumme hotellin aulaan, missä joukko kuluneen näköisiä matka-kumppaneita notkuu kuka mitenkin. Yksi mies nojaa seinään ja näyttää nukkuvan. Ai, se olenkin minä.

 

Aina täytyy olla joku

Varttia vaille yksi pari puuttuu joukosta. Oppaamme Selim, jolla on 36 kuumailmapallolentoa takanaan yrittää soittaa heille.

- Tuuttaa varattua. Luuri on ilmeisesti poissa paikaltaan, hän huikkaa meille juostessaan portaikkoon. Hetken päästä puuttuva pari tulee aulaan. Selim pakkaa meidät odottavaan pikkubussiin ja toivottaa hauskaa lentoa.

- Teillä on hyvää aikaa juoda kahvia

siellä kentällä ja seurata pallojen täyttämistä.

- Nähdään aamiaisella. Minä painun pehkuihin.

 

Läpi nukkuvan kylän

Meitä viedään läpi yön sysipimeälle kentälle, jonne muutkin pikkubussit tuovat väsyneen näköisiä ihmisiä. Japanilaiset naiset sirkuttavat somasti, kuten heillä on tapana.
Kioski, jossa tarjoillaan kahvia, teetä ja mauttomia pullia levittää valoa lähikentälle. Muuten on niin 

pimeä, ettei ympäristöstä erotu mitään, ja on
kykykykylmä huolimatta pitkistä alushousuista,
paksusta villapaidasta ja laskettelutakista.

Hiukan ihmettelemme, kun yhtään palloa ei täytetä, eikä yhtään jättikoria näy odottamassa meitä astronautteja.

Eloa kentän laidalla

Noin puolen tunnin päästä eräs pickup-kuormuri käynnistyy ja sen takavalojen loisteessa näkyy perävaunu ja siinä jättimäinen kori.

Muutkin pickupit starttaavat ja lähtevät liikkeelle.

- Hei ne tulevat! Kohta lennetään!

- Minne ne oikein menevät?!

Ne poistuvat kentältä.

Bussikuskimme tulee ja sanoo:

- Lennot on peruutettu huonon sään vuoksi.

Huonon sään! Vähän kastetta laskeutuu, muttei sada. Tuuli on hädin tuskin edes heikkoa.

No, ehkä täällä ollaan ylivarovaisia. Muutama vuosi sitten kaksi ihmistä kuoli ja parikymmentä loukkaantui pallon pudottua.

Ajelemme takaisin hotelliin, missä Selin odottaa meitä.

Hän on ollut huolissaan kuin ekaluokkalaisen äiti elokuussa. Hän on jo kuullut peruutuksesta.

Tekisi mieli huutaa: - Äiti äiti, tuhma setä kiusasi meitä.

- Varasin teille jo lennon ylihuomiseksi. Huomenna on huono sää, mutta ylihuomenna pitäisi olla parempi.

 

Taas me lennetään

Ding-dong-ding dilililili ding-dong-ding! Laulaa herätyskello

- Mitä kello on?

- Varttia yli neljän, ihan niinkuin illalla sovittiin.

Hoidamme aamurutiinit ja painelemme aulaan.

Jokainen on valmis ja innokas.

Cappadoccia

Kymmenen minuutin kuluttua bussikuski tulee ja sanoo jotain, mitä emme haluaisi kuulla.

- Lennot on peruutettu huonon sään vuoksi.

Mätä munkki. Olemme lähdössä huomenna. Tällä kertaa ei lennetä, mutta ainakin minä tulen vielä takaisin ja meinaan lentää.

Ehkä.

© 2014 Agricola-kustannus • Agricola Publishing

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now