Rauli Storm
- It is ugly, isn’t it, Irishman Liam comments the Snejanka tv tower erecting at the top of the hill.
- Well, compared with the surrounding nature, it is ugly. However it deserves its existence with at least three facts.

1. The beauuuutiful scenery opens up from it’s terassee, all the way to Greece and the Aigean see.
2. You cannot loose your family or friends in Pamporovo. All the ski lifts come to the tower.
3. The slopes are easy to find; they all start at the foot of the tower.
Well, yeah. Even Eifel Tower was to be demolished after the Paris World Fair, but it’s an excellent mark for orientation.
Is the ugliness in the eye of the watcher? How should a TV tower look like? Isn’t it’s functionality the most important feature?
I think Snejanka is almost beautiful.

Skis on your shoulder,
shoes on, boots in a bag

After ten minutes in the free skibus, I land at Malina skiing village, that houses a ski rent, ski school, Irish bar, a café and a couple s.c. family hotels.
Boots on, shoes on a shelf in the ski rent, boots on the bindings, a few pushes downhill, and the holiday is on.
The nearest ski lift is some 300 m downhill from Malina. A nice, gentle slope to chech the tightness of your boots. That’s what I did and stopped at a second Irish bar to adjust my boots.
The afore mentioned Liam was sitting there having his early lunch and told about his thirty years long experiences in different resorts on the Alps.
- This Pamporovo is a find. Even this Irish stew is better than at home, ant tis Guinnes cost less than half of it’s price in Dublin.

Solidarity among
the oppressed

I told Liam that I ha just come to Pamporovo, but that I’ve skied before in Bansko, where charter flight came at least from the UK.
- Well, in that case, that’s not a place I’m going, hah-hah-hah-haaa!
The Irish have a similar warm attitude towards the old master that we Finns have towards Russians. The Bulgarian’s attitude is similar to Romans, Turks, Germans an Russians.
I leave Liam at his Irish stew and slide the last hundred meters to the Malina ski lift.
With my sleeve pocket I brush the ski card reader, which opens the gate. Simultanously my face is registered. The next time the face sensor compares my face with the card information.
Noboby else but my identical twin brother (who does not exist) can enter with my card. Together with five foreigners (you cannot avoid them abroad) on a six-person ski lift, and in a few minutes I’m at the foot of the afore-mentioned ugly TV tower.

Greed on the first day
can ruin the whole week

After a non-ski year it’s wise the check the co-operation skill of your legs before the six-hour task of up-down-up-down-up-down…
So, I head northwest and slide painlessly almost the Stoykite village, where old, grey stone cottages mix with new little hotel and villas.

The slope gives me almost 4000 meters horizontal and 460 m towards the centre of the Earth.
The length and the vertical drop are almost identical to Ylläs, the highest resort in Finland. Somehow it reminds me of an old description of a slope: A field lifted a bit at the other end.
However, the slope seems to earn its existence. It’s well populated, quite a few children learning, often in company of evidently their grandparents.
Stoykite is no party village, but a peaceful village for families.
Six km from Stoykite lies 3300 years old village of Gela, where Orpheus, the legendary singer was born much before the village was founded.

Back to the tower on a six-man chairlift covered with a windshield.
The next, red slope gives me permission to carve, and the next four black slopes force me to it, and seriously.
The southernmost slope is a competition slope and the its left half is reserved for races and training. It’s incredible how fast some skinny kids in the early teens and even younger race down the track.

The slope leads to an action square surrounded by several hotels and restaurants.

A soup is often
the only fast food

A T-bar takes you to the top of the competition start. No need to go all the way to the tower.
Close to the lower station of the next ski lift you’ll find Bohemi Grill&Bar, a restaurant praised in TripAdvisor. I’m supposed to find four friends of mine there, and there they are, queuing in front of the door. I ask them to keep a seat for me, and take a T-bar ski lift to a close-by red piste that looks almost deserted. People are not fans of T-bars. I ski down twice and notice that my buddies have gone inside. I take another run and to the restaurant. My buddies have already ordered.
Bohemi is full and the waiters run and perspire… I order goulash soup, receive it and red-hot bread. I eat my soup and leave my friends to wait for their steaks. Experience tells that every slope restaurant has a huge kettle boiling with some soup. You get it fast and don’t eat too heavy.
There are budget restaurants at the foot of the TV tower and at the end of every slope. Many kettles.

Great service
in the ski rent

I take the 4-seater ski lift to the tower and spend the rest of the day the four black runs. Number 3 starts so steep, that when I gather speed from some meters behind it I even get mid-air for a sec or two.

Half an hour before the ski lifts are due closing I ski to the Malina ski rent. I’m allowed to leave my own skis and boots there to dry up and walk out in my shoes. Great system. No need to stumble in my boots and spoil the new carpets of the hotel.

Great day. Homorrow I’ll take the ski buss to Mechi Chal. With the same ski card I reach a vertical drop of 718 meters.
I sit down in Tony’s bar for a beer to wait for the bus and my friends.
The bus comes, but there’s no sight of the Swedes. I wonder if they are still waiting for their steaks. Busses go in every 15 minutes, after closing time they fill quickly.

Well, you have to
live somewhere

The circles for ten minutes from one hotel to another and stops in front of Perelik.

The hotel has been opened only a week ago after total refurbishment and everything is like new.
I’m attending a congress and we have seminars in the evenings. The rest of the time is reserved for skiing and visit to several places of interest.

A large but meandering restaurant, lobby bar with sofas, biljard bar, disco, sauna area with 200 m swimming pool… The whole complex is at least 200 m long.

The congress and negotiation rooms are equipped with state of art technique. The buffet dinner every night tells about half pension. Alcohol isn’t free, so all-inclusive-drunks don’t bother us. Well, a beer costs a fourth of what in Finland. So, an urge to get blasted doesn’t lead to bankruptcy.
One has really no need to go anywhere except skiing and a walk. However, if this perfection gets boring, there are the restaurants Gloria Mar and Vila Rija and a small supermarket on the opposite side of the street and Irish bar Dak’s around the corner.

My own choice

My own idea of a ski hotel sits at the bottom of a ski run. Just of curiosity I visited a few so-called ski out/ski in hotels. Some of them are in Scandinavian design, for instance Lapland and Finlandia. Some others are over-decorated in Russian fashion. The five star Orlovetz is stylish, and the fleet of cars in its garage is not from lower part of the price range.
A bit further there are unpretentious family hotels.
There is also an interesting village within some 500 m from Malina.

It looks like a village of cottages, but the cottages are well-equipped holiday properties.
You may have your breakfast in your own kitchen or in the high-grade restaurant of a giant cottage.

Hotel skeletons

A sad phenomenon is unfinished hotels, where nothing is happening. Some of them look very ready, other have only concrete elements. The projects are mostly in building ban area. The builders have got permission with bribes. Then the bribed official has got the sack, and the next official was honest or wanted more. There are no means to demolish the buildings and the skeletons remain as memorial of corruption.

Something else near-by
First of March is the feast of Baba Marta in Bulgaria. Baba Marta is a mythical character who brings the spring. The third of March is the day of Bulgaria’s National Liberation Day. Together with Baba Marta it form a three-day party and a reason to party and dance for three days. People in National dresses make you dance and bind red-white friendship ribbons in you wrist. Hundreds of women and men in national outfits pose for tourist’s cameras. Thousands of selfies fly to the bit space.

 A big Baba Marta festival takes place in Shiroka Luka, fourteen kilometres from Pamporovo in the beginning of March. Tens of group dressed in traditional or monster outfits dance and perform traditional plays of circulation in food production and fight against the Frost Devils
Six kilometres south of Shiroka Luka 1500 m high in Gela village hundreds of bagpipers gather on the first Saturday of August. The age of the pipers is from 5 to 85. One can only guess that the 85-year old is stone deaf. More than 100 bagpipes don’t play pianissimo.

Pamporovo.  A ski resort in South Bulgaria, at the Eastern end of the Rhodopi mountain, some 20 km fro Greece.
Panporovo has situated the first or second in a list of budget ski resorts in the World in the Finnish Snowball web site.

13 slopes, longest 400 m, highest vertical drop 460 m. All slopes inside forest.

Same ski cart is valid in Mechi Chal, with 718 vertical. Four long pistes.
Sofia airport – Plovdiv 2 hours by motorway. Plovdid – Pamporovo 1+ hour, depends on snowfall.
Hotels have special offers every now and then: in March one week in *** or **** double room 230 – 550 €. Better check several times before booking.

Maailman halvinta laskettelua ja nautiskelua Bulgarian Pamporovossa?


Rauli Storm
- Onhan se ruma, toteaa irlantilainen Liam kukkulan huipulla jököttävästä Snejanka tv-tornista .

- Ruma se on verrattaessa luontoon, mutta ansaitsee paikkansa ainakin kolmesta syystä.

1. sen näköalatasolta avautuu häkellyttävä näkymä aina Kreikkaan ja Aigeian merelle asti.

2. Pamporovossa ei voi eksyä kavereista tai perheestä; kaikki hiihtohissit tuovat tornin juurelle.

3. rinteet on helppo löytää; ne kaikki alkavat tornin läheltä.

No joo. Eiffel-tornikin piti purkaa heti Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen, mutta onhan se erinomainen maamerkki, jonka avulla voi suunnistaa.
Onko rumuus katsojan silmissä? Minkälainen sitten olisi kaunis tv-torni? Eikö tärkeintä ole sen toimivuus?
Minusta Snejanka on melkein kaunis.

Sukset olalla, kengät
jalassa, monot repussa

Olen reissannut 10 minuuttia Perelik-hotellista ilmaisella ski-bussilla Malinan ski-kylään. Kylässä on välinevuokraamo, hiihtokoulu, irkkupubi ja kahvila, sekä pari ns. perhehotellia.
Monot jalkaan, kengät välinevuokraamoon, monot siteisiin ja pari työntöä alarinteeseen.

Malinasta lasketaan runsaat kolmesataa metriä lähimmälle hissiasemalle. Siinä on hyvä tunnustella monojen kireyttä. Niin tein ja pysähdyin vähän ennen hissiasemaa toiselle irkkupubille säätelemään monoja.

Siinä ulkona istuskeli jo lounaalla aiemmin mainittu Liam , joku muutenkin kertoili vuosikymmenien laskettelukokemuksistaan eri alppikohteissa.
- Kyllä Pamporovo on varsinainen löytö. Tämä Irish stewkin on parempaa kuin kotona eikä Guinnes puoltakaan Dublinin hinnoista.

Sorrettujen solidaarisuutta
Kerroin tulleeni Pamporovoon juuri, mutta lesketelleeni aiemmin Banskossa, minne ainakin Englannista tehtiin seuramatkoja.
- No, en taida sitten mennä sinne, hah-hah-hah-haaa!
Irkuilla on samantapainen lämmin suhde entisiin herroihinsa kuin meillä venäläisiin. Bulgaareilla on samanlainen suhde ainakin roomalaisiin, turkkilaisiin, saksalaisiin ja venäläisiin.
Jätän Liamin nauttimaan liha-peruna-sipuli-jne-pataansa ja sujuttelen puuttuvat 100 metriä Malinan hissiasemalle.
Pyyhkäisen hihataskullani kortinlukijaa, joka avaa portin. Samalla kasvoni kuvataan. Seuraavilla kerroilla kasvotunnistin vertaa naamaani korttitietoihini. Kenenkään muun kuin identtisen kaksoseni (jota ei ole) on turha yrittää päästä portista kortillani. Istahdan viiden ulkomaalaisen kanssa tuolihissiin ja muutaman minuutin lievän keinahtelun jälkeen olen aiemmin mainitun ruman tornin juurella.

Ensimmäisen päivän ahneus
voi pilata koko viikon

Kuuden tunnin ylös-alas-ylös-alas-jne-urakan aluksi on hyvä tutkistella reisien tilaa lähes vuoden laskettelemattomuuden jälkeen. Niinpä suuntaan tornilta luoteeseen ja lojottelen leppoisasti lähes neljä kilometriä Stoykiten kylään, missä vanhat, harmaat kivimökit sekottuvat uusiin pikkuhotelleihin ja loma-asuntoihin. Matkaa kohti maan keskipistettä tulee 460 m, Ylläksen korkeuseron verran. Käyttäisin ko. rinteestä vanhaa kaunista kuvausta: vinoon nostettu pelto. Runsaasta laskettelijamäärästä päätellen rinne puolustaa hyvin paikkaansa; paljon lapsia opettelemassa ja hyvin usein ilmeisesti isovanhempien seurassa. Stoykiten kylä ei ole mikään bailukylä, vaan rauhallinen perhepaikka. Kuuden kilometrin päässä on 3300 vuotta vanha Gelan kylä, jossa Orfeus, legendaarinen laulaja syntyi jo ennen kylän syntyä.
Takaisin ylös tornille tuulisuojatulla kuuden hengen tuolihissillä. Seuraavalla rinteellä saakin sitten jo kantata ja seuraavilla neljällä mustalla rinteellä ihan tosissaan. Eteläisin niistä on kisarinne ja vasen reuna siitä onkin varattu kilpailuille ja rataharjoitteluille. Käsittämättömän kovaa siellä painelee rimppakinttuisia varhaisteinejä ja heitäkin nuorempia.
Kisarinteen alapäästä aukeaa laaja tapahtumatori, jota reunustajat useat ravintolat ja hotellit.

Sopan saa aina nopeasti

Kisarinteen vierellä nousee kapuhissi, jolla pääsee nopeasti kisaradan yläpäähän tarvitsematta nousta tornille asti.
Seuraavan ala-aseman luota pitäisi löytää Bohemi Bar&Grill, Tripadvisorissa kehuttu ravintola ja siellä neljä ruotsalaista tuttua. Löytyyhän se. Sisäänmeno ei onnistu, ruotsalaiset jonottavat ovella. Pyydän heitä varaamaan paikan minullekin ja nousen kapulahissillä kilometrin verran tyhjältä näyttävän punaisen rinteen yläpäähän. Kapuhissejä vierastetaan. Lasken rinteen kahdesti ja huomaan, että kaverini ovat jo päässeen sisälle. Lasken rinteen vielä kerran ja painun ravintolaan. Siellä tutut odottelevat tilaamiaan annoksia.
Ravintola on aivan täynnä ja hikiset tarjoilijat juoksevat… Tilaan gulassikeittoa, saan sen ja uunituoreen leivän hyvin pian. Syön ja jätän kaverit odottelemaan pihvejään. Kokemuksesta on hyötyä. Jokaisessa rinneravintolassa yleensä porisee jotain keittoa suuressa padassa. Sitä saa nopeasti, eikä tule syötyä liian raskaasti.
Tv-tornin luona ja jokaisen rinteen alapäässä on edullisia ravintoloita.

Hyvää palvelua vuokraamolla

Nousen tuolihissillä tv-tornin luo ja laskettelen lopun päivää neljää mustaa rinnettä. Numero 3:n alku on niin jyrkkä, että ottamalla kunnon vauhdin, saa tehtyä jopa pienen loikan.
Puolisen tuntia ennen hissien sulkeutumista lasken Malinan välinevuokraamolle. Jätän omat sukseni ja mononi sinne kuivumaan. Vaihdan kengät jalkaani. Vuokraamohenkilö Alexander on hyvin avulias ja nostaa mononi ylähyllylle lähelle lämpöpuhallinta. Kätevä systeemi. Ei tarvitse kolistella monot jalassa skibussiin ja hotellille.
Huomenna taidan mennä läheiseen Mechi Chalin keskukseen, jossa samalla hissikortilla voi laskea 718 metrin korkeuseron.
Istahdan Toni’s bariin oluelle odottamaan bussia ja kavereita.
Bussi tulee, mutta kavereita ei näy. Odottavatkohan vieläkin pihvejään. Busseja tulee vartin välein, mutta sulkemisajan jälkeen ne täyttyvät nopeasti.

Jossain pitää asuakin

Kymmenen minuutin kiertelyn jälkeen bussi pysähtyy Perelik hotellin eteen. Hotelli oli juuri avattu täydellisen remontin jälkeen, ja kaikki on kuin uutta.

Olen kongressimatkalla, jossa seminaroidaan illallla. Muu päivä on varattu lasketteluun ja tutustumiseen seudun muihin kohteisiin.

Iso, polveileva, muttei hallimainen ravintola, lobby-baari sohvineen, biljardi/drinkkibaari, disco, keilahalli baareineen, saunaosasto ja 25 m uima-allas… Koko kompleksi on yli 200 m pitkä.
Perelikin kongressi- ja neuvottelusalit on varustettu huipputekniikoin.
Jokailtainen buffet-illallinen kertoi puolihoidosta. Alkoholi ei ole ilmaista, joten All inclusive -juopoista ei ollut häiriötä. Kuitenkin ainakin olut maksaa neljänneksen Suomen hinnoista. Joten humalahakuisellakaan ei ole taloudellista ongelmaa.


Kuva: B. Stefanov.

Click any picture below. Then click the double arrow at top left. Then click the horizontal arrow at right.
Klikkaa allaolevaa kuvaa, sitten ylävasemmalla olevaa nuoliparia. Sitten voit vaihtaa kuvaa reunojen nuolilla

Hotellista ei ole pakko poistua minnekään paitsi laskettelemaan. Jos kuitenkin ”täydellisyys” alkaa hermostuttaa, kadun toisella puolella on ravintolat Gloria Mar ja Vila Rija sekä kulman takana irkkupubi Dak’s.

Jos itse saisin valita

Oma ideani lasketteluhotellista jököttää yleensä rinteen alapäässä. Varmuuden vuoksi kävin katsastamassa pari ns. Ski-out/ski-in-hotellia. Ne jakaantuivat karkeasti kahteen luokkaa: skandinaavisesti ”tyylikkäät”, esim Laplandia ja Finlandia sekä venäläiseen makuun ylisisustetut. Viiden tähden Orlovetz on tyylikäs, ja asiakaskunnan autokanta ei ole sieltä halvimmasta päästä.

Vähän syrjemmällä on konstailemattomia perhehotelleja.

Mielenkiintoinen kylä on 500 metrin päässä Malinasta.
Näyttää mökkikylältä, mutta ”mökit” ovat hyvin varustettuja loma-asuntoja. Aamiaisen voi nauttia omassa keittiössä tai jättimökissä, jossa on korkealaatuinen ravintola.

Hotellien luurangot

Kovin bulgarialainen ilmiö on hotellinrungot, joilla työt on lopetettu. Jotkut näyttävät hyvinkin valmiilta, toisissa on vain betonielementit. Projektit sijaitsevat miltei poikkeuksetta luonnonsuojelu- ja muilla rakennuskieltoalueilla. Grynderin ovat saaneet lahjuksilla rakennusluvat. Sitten lahjuksia saaneet on joko potkittu tai keskusvirasto on puuttunet asiaan. Rakennusten purkamiseen ei ole varoja, ja raakileet ovat jääneet korruption muistomerkeiksi.

Muuta ohjelmaa lähistöllä

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Bulgariassa vietetään Baba Marta –juhlaa. Baba Marta on mystinen hahmo, joka tuo kevään tullessaan. Maaliskuun kolmas on Bulgarian Turkin vallasta vapautumisen päivä, joka yhdessä Baba Martan kanssa antaa syyn juhlia ja tanssia kolmen päivän ajan.

Kansallisasuiset naiset tanssittavat ja sitovat punavalkoisia ystävyysnauhoja ranteisiin. Satoja perinneasuisia miehiä ja naisia patsastelee turistien kameroille. Tuhansia selfieitä sinkoilee bittiavaruuteen.
Neljäntoista kilometrin päässä, Shiroka Lukan kylässä järjestetään maaliskuun alussa suuret Baba Marta –juhlat, joissa kymmenet perinteisiin tai hurjiin hirviöasuihin pukeutuneet ryhmät tanssivat ja esittävät perinnekuvaelmia vuodentulosta ja Halla-Pirun torjunnasta.
Parinkymmenen kilometrin päähän, Gelan vuoristokylään 1,5 km:n korkeuteen kerääntyy elokuun ensimmäisenä lauantaina kymmeniä säkkipillinsoittajia. Ikähaitari on 5–85 vuotta. Voi vain arvata että 85-vuotias on jo umpikuuro. Niin hirveä on meteli, kun toistasataa säkkipilliä ulisee yht’aikaa.


Pamporovo. Hiihtokeskus Etelä-Bulgariassa, Rhodopi-vuoriston itäpäässä, n. 20 km Kreikan rajasta. Lumipallo.fi-sivustoilla Pamporovo on vaihdellut maailman halvimman ja toiseksi halvimman keskuksen välillä.
Rinteitä 13, pisin n. 4000 m, suurin korkeus ero n. 460 m. Kaikki rinteet metsän sisällä.
Sama hissikortti käy läheisessä Mechi Chal keskuksessa, jonka korkeusero on 718 m. Neljä pitkää rinnettä.

Lento Lufthansa Helsinki-München-Sofia n. 5h30. Hinta matka-ajasta riippuen n. 180–320 € edestakaisin.
Varaamalla lennon puoli vuotta aikaisemmin voi hinnassa säästää yli kolmanneksen verrattuna varukseen kuukautta ennen lähtöä. Reittilennoilla on turha kärkkyä viime hetken tarjouksia.
Automatka Sofia-Plovdiv 2 h moottoritietä

Plovdiv-Pamporovo n. 1 h. Runsaalla lumentulolla hieman pidempään.
Hotelleilla hirmuinen kilpailu: viikko 2-hh aamiaisella maaliskuussa *** tai **** hinta vaihtelee 231 € ja 550 € välillä. Kannattaa tarkistaa moneen kertaan.

The most affordable skiing in Europe at Pamporovo, Bulgaria?