Vuonna 1755 vedenalainen maanjäristys, sitä seuranneet tulipalot ja tsunami tuhosivat Lissabonin, Portugalin pääkaupungin. Siihen loppuivan Portugalin haaveet maailman valloituksesta. Nelisensataa kilometriä pohjoisemman Porton englantilaiset viinikeisarit nukkuivat levollisina. Englantilaiset löysivät Portugalin viinit, kun Englannin ja Ranskan välinen sota heikensi ranskalaisten viinien saatavuutta. Kun pitkä merimatka teki kuitenkin erinomaisista viineistä pikemminkin salatinkastikkeen ainesta, joku keksi lisätä viiniin väkevää viinaa. Viinin annettiin käydä vain n. 4 %:n vahvuuteen, jolloin siihen lisätty viinisprii lopetti käymisen. Viiniin jäävä rypälesokeri teki siitä makean, mutta väkevyys nousi. Siinä taisi vähän lähteä ämpäri lapasesta, kun spriitä lisättiin ja lisättiin ja pöhnä sen kun petrasi. Ei se mitään, kivaa oli ja Englannissa tykättiin niin että Porton viinistä tuli paremman väen suosikki. Huonompi väki jatkoi ginin kanssa lotraamista. Enemmän portviiniä, kuin vettä pienen suomalaiskaupungin vesitornissa, lillii Croftin viinihallissa, Douro-joen etelärannalla. Croft on vain yksi noin kolmestakymmenestä portviinin tuottajasta, tosin eräs suurimmista.

In a couple of hours she has sold all the fish. 

The housewives buy potatoes, parsley, onions, carrots etc. at the shop and fish from the woman. Her sisters stand in many corners of the city. A perfect symbiosis. However, the women have a long way from the fishing port by the delta of the  river, where the wise fathers of the city moved the fishing port from right below the old town. The reason was that the boats and the smell of the fish disturbed tourists. Paradoxically all the fish restaurants are on the promenade at the old fishing port. Now even the restaurants have to fetch their fish from the delta. On the other side of the river the of port wine boats stand photographically. That’s all they are needed for after several floodgates were built to the river and the transport of port was moved to lorries. The earthquake of the year 1755 and the fires and tsunami destroyed Lisbon, the capitol of Portugal. That was the end of Portugal’s dreams to conquer the world.

 

Praise the English thirst!

The Englishmen found the Portuguese wines, when the war between England and France reduced the availability of French wine. However, the long voyage worsened the quality of the excellent wines making them more suitable for making salad dressing. Some wise guy tried to add some strong alcohol to the wine. The fermentation of the wine was brutally cut short at the strength of 4 % by adding wine spirit to it. The glucose that still remained made the wine sweet, but its strength rose. Someone got carried away, and more and more spirit was added, and headaches got worse and worse. It didn’t matter. The aristocracy became very fond of the liquid. Common people just went on getting wasted on gin. In the wine cellars of Croft, at the southern bank of river Douro, there is more wine than there’s water in the water tower of a decently sized city. Croft is only one of the thirty producers of port, well, one of the biggest though. Let’s play with the idea that an earthquake would break all the wine cellars. There would be more wine than water in the river Douro. There would float millions of dead fish in the delta of the river with a broad smile on their lips. During the flood in 1906 the water rose to many wine cellars and that legend is still told to the fish offspring.

Happy fish, unhappy fishermen's wives

 

The pervert sense of humour of the world history threw us to Porto for the first time. Our aim was to fly to a congress in Granada, and the flights via London had been purchased. However, it was +45°C in Granada, so we decided to stay in London. Two days before our departure there were three terrorist attacks in London. No good. Where could we get for a minor charge of change? Eastern Europe was attacked by rains and floods. Southern Europe suffered from a heat wave. The Ryan Air map left us one single destination, Porto in northern Portugal. We came to Stansted late in the evening and the flight to Porto was due early in the morning. So we slept the night in a cafe of the airport. Exhausted looking policemen guarded people sleeping in every corner of the airport. Our forced choice of destination turned out to be excellent. The climate in Porto is warm but tender, suitably moist but not sweaty. Our feelings were the same on our second visit, the first week of December. Temperatures were between 13 and 18°C. The Christmas feeling was created with the lights and decorations of tens of shopping streets.

 

Fresh fish every morning

A middle-aged woman stands at the corner of a vegetable shop in Uptown Porto Old Town, and sells fish from a metal washbowl. 

 Avaa kartta: klikkaa Google

Open map: click Google

Kuvitellaanpa, että maanjäristys rikkoisi kaikki mäellä sijaitsevat portviinivarastot. Douro-joessa olisi silloin enemmän viiniä kuin vettä. Suistossa kelluisi tuhansia kuolleita kaloja hymy huulillaan. Vuoden 1906 tulvan aikaan Douro-joen vesi nousi moniin viinivarastoihin asti, ja sitä legendaa humalasta selvinneet kalavaarit auliisti kertoilevat jälkikasvulleen.

 

Maailmanhistorian perverssi huumorintaju heitti ensimmäisen kerran Portoon.
Piti mennä heinäkuussa kongressiin Granadaan ja lento Lontoon välilaskuin oli jo ostettu. Granadassa oli kuitenkin 45°C, joten päätimmekin jäädä Lontooseen. Kaksi päivää ennen lähtöä Lontoossa räjähti pommeja. Ei hyvä. Minne siis pääsisimme pikku vaihtomaksulla. Itä-Eurooppaa riivasivat rankkasateet ja tulvat, Etelä-Eurooppaa hirmuhelteet. Ryan Airin reittikartalla jäi ainoaksi vaihtoehdoksi Porto Pohjois-Portugalissa. Vaihto vaati yön nuokkumista Stanstedin lentokentän kahvilassa. Uupuneen näköiset, aseistetut poliisit turvasivat joka nurkassa nukkuvia aamuyön lentojen odottajia. Pakkovalinta osui nappiin. Porton ilma oli lämmin mutta hellä, sopivan kostea, muttei hiostava. Samanlaiset olivat tuntemukset toisella käynnillä, joulukuun alussa. Silloin lämpötila vaihteli välillä 13–18°C. Joulun tunnelmaa loivat kymmenien ostoskatujen valot ja koristelut. Turku julistautui vuosia sitten Suomen Joulupääkaupungiksi. Pitäisiköhän kaupungin päättäjiien matkustaa opintomatkalle Portoon katsomaan, miten joulukaupunki tehdään!

 

Tuoretta kalaa pesuvadista joka aamu myy keski-käinen nainen Porton yläkaupungissa, vihanneskaupan kulmalla. Parissa tunnissa kalat on myyty. Kaupasta perheenemännät ovat ostaneet persiljat, sipulit, perunat ja muut tykötarpeet ja naiselta kalaa. Samanlaisia naisia seisoo eri puolilla kaupunkia vihanneskauppojen kulmilla. Symbioosi toimii. Tosin naisilla on ollut pitkä matka tulla Douro-joen suun kalasatamasta, jonne kaupunginisät viisaudessaan ovat siirtäneet kalastajat aivan vanhan keskustan alapuolelta. Rähjäiset alukset ja kalan haju kuulemma häiritsivät turisteja. Tosin kalaravintolat ovat juuri sillä rantakadulla. Nyt niidenkin pitää noutaa kalansa joen suulta. Joen toisella puolella vanhat portviinialukset seisovat valokuvattavina. Niitä ei muuhun ole tarvittu sen jälkeen, kun joki sulutettiin, ja portviinin kuljetus siirtyi maantielle.

 Onnellisia kaloja, onnettomia kalastajan vaimoja 
Porto

© 2014 Agricola-kustannus • Agricola Publishing

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now